Kiertoteitä

No niin, ensimmäiset vastoinkäymiset koettu ja vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä saatu. Mumbaihan on melkein kuin Delhi, vai miten se meni...UAE:n viimeiset päivät kuluivat kuitenkin mukavasti altaalla lojuen (ei tuhottu enempää saunaosaston tiloja) ja hyvin yhdessä syöden. Yksinkertaisesti akkuja ladaten. Ihan viimeiset hetket Emiraateissa vietimme lähellä Jumeiran palmusaarta, kun Lari soitti dj-keikkaa rantsussa. Emme me läksiäis-ilotulitusta olleet tilanneet, mutta sellainen nyt kuitenkin saatiin. Kolme laivaa oli parkissa rannan edustalla, ja niistä ammuttiin valehtelematta ainakin 10 minuuttia kestänyt spektaakkeli - eivät olleet nimittäin ihan pienimpiä paukkuja nämä, koska niin kuin olemme jo oppineet, täällä kaikki on maailman hienointa ja suurinta. Hyvin kuvaavia ovat esimerkiksi joka puolella näkyvät mainokset: "Osta asunto, saat auton kaupan päälle." Eikä ihan mitä tahansa autoa, vaan Lamborghinin. Että juu.

                     


Kieltäydyimme asuntokauppojen huumasta ja nappasimme metron lentokentälle. Dubaissa metro kulkee siis teiden yläpuolelle rakennetuilla raiteilla, ei maan alla. Siisti, nopea, moderni. Ihmettelimme tosin alkuun kanssamatkustajien pitkiä katseita, kunnes tajusimme olevamme vain naisille ja lapsille tarkoitetussa vaunussa. Kaikenlaista. Dubain lentokentällä kaikki sujui vielä hyvin - lukuun ottamatta pitkää jonottelua palvelutiskille ja istumapaikkoja eri riveiltä. Olemme kuulleet, että Air Indian lennot ovat jatkuvasti myöhässä ilman erityistä syytä, joten kun omamme lähti ajoissa, ehdimme jo tuulettaa. Lisäksi kaikki muukin itse lennolla toimi: jokaisella oma viihdejärjestelmä lukuisine peleineen ja leffoineen, kunnon ruokatarjoilu ja kulkupelinä vielä uutuuttaan hohtava Dreamliner.

Olimme juuri saaneet unen päästä kiinni, kun heräsimme kapteenin pahoittelevaan tiedotukseen. Delhissä oli hetkellisesti niin huono sää (ilmeisesti sumua ja tuulta), ettei laskeutuminen sinne onnistuisi. Niinpä matkamme määränpää vaihtui lennossa MUMBAIHIN, ja jouduimme vielä istumaan (=nukkumaan) paikoillaan seisovassa koneessa ylimääräiset pari tuntia. Siinä vaiheessa oli vähän epätoivoa ilmassa, mutta meidän suomalaisen hillityt tuskailumme eivät olleet mitään intialaiseen veren kuohahtamiseen verrattuna. Annettiin kyllä näkyä ja kuulua, että ketuttaa. Olimme muuten ihan ainoat länkkärit koko lennolla, jännää. Pakko mainita vielä Air Indian matkustamohenkilökunnasta, että melkoisen tylyä oli palvelu. Meidän penkkiosastostamme pitivät huolen keski-ikäinen naisihminen, jonka hymy ja ystävällisyys olivat karisseet jonnekin matkan varrelle, sekä nuori, "peura ajovaloissa"-tyyppinen neitonen. Ehkä peura pelkäsi yrmyä donnaa. Kiitosta kuitenkin lentoemäntien paikallisista asuista; upeaa, että he käyttävät sareja jakkupukujen sijaan.

Hups.

Mumbain lentokenttä.

Mumbain lentokenttä oli onneksi suhteellisen iso ja monipuolinen, ja Air India oli järjestänyt meille varsin jännittävän lounaan. Jotain riisitahmalättyjä erilaisten kastikkeiden kanssa, ei ikävä kyllä oikein uponnut. Sääolosuhteet paranivat Delhissä, ja hätäisimmät pääsivät lähtemään jo kymmenen koneella. Meidän vaihdollamme ei tosiaan ollut kiire, joten meidät sijoitettiin klo. 12.00 lähtevään koneeseen. Ikävä kyllä se lähti oikeasti vasta kolmelta, joten saavuimne Delhiin reippaasti aikataulustamme myöhässä. Haimme kuitenkin rinkat ja saimme passiin poistumisleimat, mutta kello oli kaiken tämän jälkeen jo melkein kuusi. Ei enää mitään järkeä lähteä pimeään keskustaan hätäisesti hyppimään, tulemme ehkä joskus paremmalla ajalla. Air India siis hieman sabotoi reissusuunnitelmaamme, mutta mikäs siinä. Olihan se melkein arvattavissa, ettei kaikki voi ihan pulkkaan mennä - toki väärään kaupunkiin päätyminen ei ehkä silti käynyt ensimmäisenä mielessä.

Kaikesta kuitenkin selviää joustavalla asenteella ja seikkailumielellä, ja näin saimme ehkä hieman rennomman päivän, joka piti sisällään kolmella eri lentokentällä nuokkumista ja kahdessa eri lentokoneessa nukkumista. Mumbai-Delhi-välin Dreamlinerihan oli siis paikkoja myöten täysin sama kuin aamun kone, sen piti vain odottaa sopivaa miehistöä lentämään sitä. Hauskaa muuten, että saimme vähän taistella saadaksemme maahantuloleimat, ja sitten päätimmekin skipata koko touhun. Otto sai leiman suhteellisen helposti, mutta Riikkaa ei oltaisi missään nimessä haluttu päästää ilman hotellia Delhiin seikkailemaan.

"Only three hours, why? Too dangerous no hotel. You go to Singapore and sleep there, okei?"

Vasta kun saimme maahantulovirkailijat ymmärtämään, että olemme ja liikumme yhdessä, tuli Riikallekin lopulta nihkeä leima. Nyt olemme vihdoin Singaporessa, joka vaikuttaa ensivaikutelman perusteella aivan mahtavalta ja poikkeuksellisen siistiltä paikalta. Täällä rentoudumme ja toivumme Air Indian aiheuttamista rasituksista, joskaan Delhi-Singapore-välistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaan olimme perillä jopa puoli tuntia etuajassa. Kirjoitamme Singaporesta vielä lisää, kunhan olemme asettuneet ja vähän nukkuneet.

Jonottelua Mumbaissa.

Power napit Delhissä.

Singaporen siluettia.

Infinity pool.