Täällä ollaan!

Terveiset lämpimänsumuisesta Abu Dhabista, jossa autot ovat isoja kuin talot ja talot ovat pilvenpiirtäjiä. Jossa rukouskutsu soi yli kaupungin ja paljaat nilkat aiheuttavat kaaoksen. Jossa kaikki on uutta ja kiiltävää, ainakin näennäisesti. Norwegianin lento sujui kyllä nopeasti ja moitteettomasti, mutta lentokentällä Otto jäikin sitten jokaiseen mahdolliseen tarkastuspisteeseen, läpivalaisuun ja tullaukseen. Ei ihan sulautunut massaan toivotulla tavalla.

"This is your first time here?"
"Where are you going after Dubai?"

Kaikesta oltiin hyvin kiinnostuneita, etenkin lentomatkalle varatuista buranoista minigrip-pussiin tungettuna. Ikävä faktahan on siis se, että emme lähteneet reissuun ihan täysissä voimissa, vaan Riikka sairasti pitkään kestäneen ja rokotteen pitkittämän kuumeilun, joka jatkui osin lentomatkallakin. Onneksi nyt, sunnuntai-iltana, elämä alkaa vihdoin voittaa.

Saimme onneksi ohittaa taxin huutelijat ja muut pyrkyrit, kun Oton serkku Lari oli meitä autoineen vastassa. Dubaista Abu Dhabiin ajoi noin puolitoista tuntia, moottoritiessä oli kuusi kaistaa ja automaattinen ylinopeusvaroitin piippasi joka kerta, kun mittari ylitti 120:n. Täällä on ulkona se samanlainen fiilis kuin aina ulkomailla; yöllinen lämpö, eksoottiset tuoksut, yhtäkkiä laskeutuva pimeä, useiden kielten komeasti soiva sekamelska. Tuoksuista erottuu parhaiten jokin makea, ehkä suitsukkeet, jotka sekoittuvat ruokaan, hajuvesiin ja sähkötupakkaan. Ja se lämpö. Täällä on ollut viime päivät 28 astetta, mikä tarkoittaa paikallisille käytännössä talvea. Yön ja päivän lämpötilaero on kuitenkin suuri, sillä öisin lämpötila voi pudota jopa 15 asteen tienoille (mikä toki meistä tuntuu edelleen varsin lämpimältä!)

Aamu.

Ostarilla riitti tilaa.

Ensimmäinen aamu AD:ssa valkeni melko usvaisena, mutta kirkastui päivää kohti. Aloitimme vierailemalla Grand Mosquessa, joka kaikessa valkeudessaan ja kirkkaudessaan oli jo melkein liikaa. Riikan paljaista nilkoista meinasi kehkeytyä pääsyn este, kun pukeutumissääntöjä onkin tiukennettu viime kerrasta. Yli polven ei enää riitä. Ensimmäinen vartija totesi vain avuliaasti "no" ja käski kiertämään toista kautta. Siellä tajuttiin onneksi, että poikaystävän sukkia voi hyödyntää ja näin peittää ikävän paljastelun. Tilanne pelastettu! Moskeijaa ei oikein voi sanoin kuvailla, kuvilla voi yrittää:

Illalla oli Armed Forces Stadionilla Suomen ja Ruotsin jalkapallomaajoukkueiden välinen harjoitusottelu, jossa Suomi otti ikävä kyllä pataan 3-0. Otto ja Lari olivat kannustamassa Huuhkajia kahdestaan, kun Riikka jäi kämpille lepäämään ja toipumaan viimeisistä kipeyden rippeistä. Iltapalaksi pojat toivat Libanese Flowerista Subway-tyyppiset leivät, mutta paljon paremmat. Ja halvemmat. Huomenna uusi päivä toivottavasti täysin terveeltä pohjalta, AD kuittaa!

Suomi-Ruotsi 3-0. Kuka olisi uskonut...

Libanese Flower.

Näkymä huoneemme ikkunasta.