Itä-Helsingistä itään: Akkujen latausta Phuketissa

Olemme nyt viettäneet Phuketin Karon Beachilla viikon, ja paikka tuntuu kuin tutulta ja turvalliselta naapurilta, jossa mikään ei yllätä liikaa, ruokaan voi aina luottaa ja eksyminen on epätodennäköistä. On sellainen tunne, kuin olisimme olleet täällä joskus ennenkin, kuin olisimme palanneet vierailta mailta kotipihalle. Phuket sekoittuu mielessämme aiempiin rantalomiin ja turistikohteisiin, ja toki asiaan vaikuttaa myös muihin suomalaisiin törmääminen siellä täällä.

Dubaista lähdön jälkeen kuulimme suomea ensimmäistä kertaa vasta Oton perheenjäsenten suusta, mikä on aika hämmentävää. Olemmehan matkustelevainen kansa, jonka edustajat tunnistaa yleensä jo ulkonäön perusteella ja monotonisen puhenuotin voi lukea huulilta. Toisin kuin aiemmissa maissa, täällä kyllä näkee suomalaisia ja kuulee suomen kieltä, jopa paikallisten puhumana:

"Terve, terve! Osta hyvä puku!"

Sehän se ehkä ensimmäisenä iski vasten kasvoja ja aiheutti äkillisen paniikkireaktion - paikallisen elämän puute ja turistien valtava määrä. Kävelet katua ja näet vain hotelleja, ravintoloita ja krääsäkauppoja. Vahvasti omaleimaisten Vietnamin ja Cambodian jälkeen Phuket tuntui kesytetyltä ja värittömältä paikalta, josta kaikki oma on pyyhitty pois matkailuturismin tieltä. Onneksi alkutuntemukset ovat tasaantuneet, emmekä enää vertaile kohdetta aiemmin näkemäämme. Eihän muutenkaan ole reilua vertailla kokonaisia maita yhteen tiettyyn alueeseen Thaimaassa. Phuket on rantakohde ja turvallinen lomaparatiisi, eikä meidän mitään muuta pidä olettaakaan. Phuketista on turha etsiä mitään erityisen eksoottista, mutta voimme hyvin ymmärtää, miksi tänne on niin paljon tulijoita: lähes varma aurinkotakuu, pitkät, kauniit rannat, siistit kadut, halpa hintataso ja ystävälliset ihmiset.

Lasinalusia kuivumassa.

Kuten aiemminkin on tullut todettua, niin ihminen tottuu uuteen ihmeellisen nopeasti ja alkaa pitää sitä normaalina. Dollareiden pyörittely on vaihtunut bahteihin, pölyiset kaupungit valkohiekkaisiin rantoihin, peräkärry-tuk-tukit pikkupaku-tuk-tukkeihin, puistonpenkit aurinkotuoleihin ja nuorisohostellit päivittäiseen siivoukseen ja suihkuun, josta tulee aina lämmintä vettä. Pakko myöntää, että mahtavaltahan tällainen kunnon rentoiluloma tuntuu kovan matkustustahdin, erilaisten kulkupelien ja vaiheikkaiden seikkailujen jälkeen. Pakko kuitenkin myös myöntää, että on kiva päästä katsastamaan Bangkok, ettei tämä jää ihan ainoaksi kosketukseksi Thaimaahan.

Olemme käyneet läpi kaikki kolme "päärantaa", eli Karonin, Katan ja Patongin, ja raatimme yksimielinen suosikki on oma Karonimme. Kata tuntui liian pieneltä ja täyteen ahdetulta, vaikkakin hiekan pehmeydestä ja aivan rannan tuntumassa sijainneista muovituoli-ravintoloista pidimme. Kata tuntuu olevan venäläisten suosiossa, ja se lämpenee päivän kuumimpaan aikaan kuin pätsi. Patongilla taas oli meidän makuumme liikaa vesiurheilua, veneitä ja muuta melua, ja ranta on roskaisempi ja vesi likaisempaa kuin naapureilla. Karonin ja kaikkien muidenkin rantojen miinuksena on aurinkotuolien puute. Kyllähän hiekallakin pyyhkeen päällä makoilee, mutta joka paikka on sitten sekunnissa täynnä hiekkaa. Rannoilta puuttuvat myös pukukopit ja vessat, mikä sekään ei ole katastrofi, mutta pikkuisen hankaloittaa elämää.

Kaiken kaikkiaan Phuketin rannat ovat kuitenkin maineensa veroiset ja vesi ihanan turkoosia. Niin oli etenkin Freedom Beachilla, jonne teimme päiväretken pitkähäntäveneellä. Patongilta lähtee runsaasti kyytejä läheisille hiljaisemmille rannoille, kun omat nurkat alkavat kyllästyttää. Pitkähäntävene on hauska kokemus, ja Freedom Beachilla oli kirkasta vettä ja niin vilkas pinnanalainen elämä, että kaloja näki ilman sukellusmaskiakin. Pitkiä, kapeita, leveitä, isoja, sinisiä, keltaisia, harmaita, raidallisia. Kuin olisi työntänyt päänsä akvaarioon. Meduusojakin oli, ja niitä näki jonkin verran myös huuhtoutuneina rantaan.

Hankittiin tämä ja nyt ollaan koukussa.

Phuket Townin viikonloppumarkkinat olivat yhdet parhaista, joissa olemme koskaan olleet. Etenkin ruokapuoli oli houkutteleva, teki mieli vain maistaa sitä ja tätä ja ostaa kaikkea. Markkinat olivat suositut turistien, mutta myös paikallisten keskuudessa, ja monia tuotteita myytiin halvemmalla kuin Karonin kojuissa. Aiomme luultavasti mennä uudestaan ensi viikonloppuna; vatsat tyhjempinä ja mielet avoimina paikallisille herkuille. Phuket Towniin teimme myös päiväretken paikallisbussilla. Aikatauluja ei ole, joten ainoa tapa on odottaa kadun varressa ja viuhtoa kulkuneuvo pysähtymään. Bussista se on kyllä aika kaukana, pikemminkin kyseessä on jättimäinen tuk tuk. Kyydissä voi tulla ahtaat paikat, mutta meno on onneksi vilvoittavaa ja maksaa vaivaiset 35 bahtia (noin euron).

Täällä ollessamme olemme myös juhlistaneet merkkipäiviä, ja kakkukin saatiin hankittua. Sankarin ystäviäkin on saapunut samaan aikaan Phuketiin lomailemaan, joten saimme syödä ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan isolla porukalla. Samana päivänä vierailimme myös Big Buddhalla, joka tosiaankin on iso. Osa meistä oli kuvitellut patsaan vieläkin suuremmaksi, osan mielestä se taas oli vaikuttavampi kuin alhaalta käsin olisi uskonut. Joka tapauksessa se näytti kauniilta hohtaessaan valkoisena sinistä taivasta vasten. Buddhan jälkeen kuski ajoi meidät saaren pohjoisosaan Khao Phra Thaeon kansallispuistoon, joka oli todellakin käymisen arvoinen paikka. Phuketin viimeisessä sademetsässä pystyi vaeltamaan halutessaan pitkiäkin reittejä ja nähdä vesiputouksia. Me emme tosin tyytyneet pelkkään katseluun, vaan menimme myös uimaan. Vesi oli ihanan virkistävää päivän kuumimpaan aikaan, eikä väkeä ollut liikaa. Reitti rannalta uimaan oli suhteellisen vaikeakulkuinen, mikä ehkä hillitsi uimarien määrää.

Pulikoinnin jälkeen pyörähdimme vielä gibbon-apinoiden suojelukeskuksessa (gibbon rehabilitation project). Keskus pyörii vapaaehtoisten voimin, mutta sinne voi tehdä lahjoituksia tai "adoptoida" yhden gibboneista eli osallistua sen ruokinta- ja lääkintäkuluihin aina vuoden kerrallaan. Gibboneilla oli toinen toistaan rankempia taustoja esimerkiksi ihmisten laittomina lemmikkeinä tai turistihoukuttimina, mutta nyt ne olivat hyvässä paikassa ja turvassa. Keskuksen tarkoituksena on aina palauttaa gibbonit luontoon, vaikka kaikkien kohdalla se ei ikävä kyllä onnistu. Bo-niminen tyyppi yritettiin päästää luontoon peräti kuusi kertaa, mutta aina se palasi vesiputouksille kerjäämään turisteilta ruokaa. Khao Phra Thaeoon on kuitenkin onnistuttu vapauttamaan jo 26 gibbonia, mikä on loistava alku. Parasta koko vierailussa oli gibbonien laulu. Kuulosti vähän siltä, kuin viisi epävireistä ambulanssia olisi hälytysajossa. Kuulemma olimme kuitenkin onnekkaita, sillä gibbonit eivät aina laula. Nyt niillä sattui olemaan nälkä juuri ennen ruokinta-aikaa.

Synttäriaamiainen.

Big Buddha.

Vielä vajaa viikko reissua jäljellä ja kolme kokonaista päivää Phuketissa. Siihen tulee mahtumaan ainakin paikallista, mielenkiintoisella tavalla valmistettavaa jäätelöä, johon olemme ihastuneet. Siinä yhdistetään maitoa ja kahta valinnaista makua, esimerkiksi kiiviä, vadelmaa, duriania (yäk...) tai mangoa. Sitten hakataan, pyöritellään ja levitetään seosta jäisellä levyllä. Lopuksi tasaisesta seoksesta irrotetaan lastalla jäätelöruusukkeita - sen katseleminen on melkein yhtä nautinnollista kuin itse syöminen. Jäätelön lisäksi viimeisiin päiviin tulee mahtumaan vielä ainakin hiekkaisia pyyhkeitä, suolaista meritukkaa, aurinkorasvan tuoksua, torakoita, lämpöä, tuk-tuk-ajeluita, "no thank you:ta", hyvää ruokaa, hihitteleviä tarjoilijoita sekä Changeja ja Singhoja. Mitäpä muuta sitä edes tarvitsee.