Painajaisesta paratiisiin

Nyt on sitten käyty "kentillä." Eli Killing Fieldseillä. Eihän sen kuvailuun oikein riitä sanat, eikä niitä kai tarvitakaan. Kaikki olivat hiljaa, järkyttyneitä. Ei paikka kuitenkaan niin rankka kokemus ollut kuin pelkäsimme, tai sitten olemme nähneet jo liikaa vastaavaa. Tämä oli kuitenkin tähän mennessä pysäyttävin.

Kaikille kävijöille annettiin kuulokkeet, joilla eri paikoista sai lisää tietoa. Rankimpia olivat selviytyjien kertomukset. Kuinka kokonaisia perheitä tapettiin vauvasta vaariin, ettei kukaan vain jäisi hautomaan kostoa. Kuinka ihmisiä tultiin hakemaan yöllä kodeistaan ja vietiin tapettaviksi. Harvemmin käytettiin luoteja, koska ne olivat liian kalliita. Lapset hakattiin kuoliaiksi puuta vasten, koska se oli helppoa ja nopeaa. Yhden selviytyjän mukaan järkyttävintä oli, että kyseessä ei ollut ulkopuolelta tullut vihollinen, vaan cambodialaiset tappoivat cambodialaisia. Sitä oli vaikea hyväksyä.

Tämän blogitekstin sisältämä kontrasti onkin melkoinen. Nyt olemme Sihanoukvillessä, joka on osoittautunut melkoiseksi paratiisiksi. Ainakin tämä Otres Beach, jolla bungalowimme sijaitsee. Vesi on turkoosia ja hiekka valkoista, eikä aurinkotuoleilta veteen ole kuin pari askelta. Siis kirjaimellisesti. Odotimme vähän leveämpää rantaa, mutta tämä on oikeastaan aika kivaa, kun uimaan pääsee omalta takapihalta. Ja kyllä me olemme uineetkin, oikeastaan pelkästään sitä auringossa makoilun lisäksi. En kyllä tiedä, miten täällä jaksaisi kauemmin kuin muutaman päivän, sillä varsinaiseen Sihanoukvillen keskustaan ajaa tuk tukilla 20 minuuttia, eikä Otresilla ole mitään muuta kuin ranta. Parin yön akkujen lataukseen tämä paikka on kuitenkin täydellinen.

Kaupustelijoita on jokunen, mutta ei häiritsevän paljon. Muuten ranta on täynnä rentoja bungalowi-majoituksia ja rantabaareja hipahtavalla twistillä. Kyllähän täällä kukka välillä tuoksahtaa, ja keski-iässä itsensä uudelleen löytäneet rastatukat joogaavat rannalla. Koiria juoksentelee siellä täällä, kukko herättää aamulla. Meille tämä rento elämänmeno, suolainen meritukka ja upeat auringonlaskut sopivat, ainakin muutamaksi päiväksi. Täällä on enimmäkseen nuoria, ja etenkin ruotsalaisten keskuudessa paikka tuntuu olevan suosittu. Suomalaissaldo edelleen pyöreä nolla.

Suomi mainittu!

Bungalowimme.

Paratiisissa on aina käärme, niin täälläkin. Meille se oli aurinko ja liiallisessa huumassa ahmittu auringonpalvonta. Rasvaa kyllä laitettiin, mutta näköjään olisi pitänyt laittaa enemmän. Ehkä välttää niitä kuumimpia tunteja. Nyt olemme kuin kaksi rapua, mutta kai punaisuuskin muuttuu rusketukseksi joskus.

Huomenna meitä odottaakin sitten 10 tunnin bussimatka Siem Reapiin. Olisimme toki voineet tehdä elämästämme vähän helpompaa ja esimerkiksi yöpyä Phnom Penhissä vielä yhden yön, mutta ei. Matkustuspäivä on matkustuspäivä, ja silloinhan matkustetaan. Siem Reapissa on onneksi kolme yötä aikaa palautua ja tutustua rauhassa Angkor Watin temppeleihin. Phnom Penhiin haluamme muuten ehdottomasti vielä palata. Hampaankoloon jäi iso, mattolounaan kokoinen pala koettavaa. Näimme Killing Fieldsin, emme S21-vankilaa. Ajoimme itsenäisyyspatsaan ohi kolme kertaa, emme kertaakaan pysähtyneet. Royal Palacen tarkastimme ulkopuolelta, yhteenkään temppeliin emme ehtineet. Ja viis nähtävyyksistä, kaupunki oli lämmin ja täynnä tarinoita. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta joistain kaupungeista vain tietää, että ne ovat omia. Toiset jättävät kädenlämpöisen vaikutelman - kuin hostellien haaleat suihkut.

Katuruokaa Phnom Penhissä.

Royal Palacen luona nautittiin lauantai-illasta.

Hostelli oli kivalla paikalla.

Tuk tuk.

Yksi monista käsikoruja kauppaavista lapsista. 

Ho Chi Minh oli ihan kiva, mutta ei meidän kaupunkimme. Olemme kiinnittäneet Cambodiassa huomiota kummalliseen lämpöön, joka leijuu joka puolella. Helle, kyllä, mutta sen lisäksi jokin muukin. Isät kantavat suloisia suklaasilmä-lapsiaan, ja hymyilevät takaisin kun huomaavat, että katsomme. Perheet istuvat matolla syömässä, nuoret tytöt letittävät toistensa hiuksia ja kikattavat jollekin. Miehet uskaltavat kehua ääneen Oton tukkaa. Tunnelma on ehkä hiukkasen vapautuneempi kuin Vetnamissa. Tai no ehkä aika paljonkin, kun meiltäkin on kysytty suoraan, kiinnostaisiko poltella jotain ja Sihanoukvillen rantabaarien juomalistoilta löytyy kategoria "weed smoothies."

Nyt raahaamme palaneet ruhomme hiostavaan bungalowiimme ja yritämme saada nukuttua. Kiitos Sihanoukville, olit meille juuri sitä mitä tarvitsimmekin, eli täydellinen rantaloma. Ja oppitunti auringossa olemisesta.